Perunkirjoitukset pidettiin kesäkuussa ja nyt on edessä opetteliminen orvon elämään. Muistot vanhemmista ja kaipaus nousevat vieläkin voimaakkaasti esiin ja tuskin ne kokonaan häviävätkään. Tätä kirjoittaessani olen Kangasalalalla ja eräänä päivänä täällä vieraalla paikkakunnalla mieleeni tuli soittaa äidille ajatus oli aivan todentuntuinen ja pettymys vielä suurempi kun tajusin, ettei äidille voi soittaa.
Kevät on jo pitkällä ja kesä tekee tuloaan, mutta siitä kesästä puuttuu paljon - äiti ja isä. Onnelliset päivät ovat takanapäin. Liian paljon menetyksiä lyhyessä ajassa, Ei ole enää kuin tutut maisemat ja muistot jäljellä. Kauniit kesäillat ovat varmasti surullisia siellä mökillä, jos sinne meikäläisellä on enää yleensä menemistä.
Perunkirjoitukset on vielä edessä, jotenkin se on minusta niin surullinen toimitus. Onhan kysymyksessä viimeinen kokoontuminen äidin asioidentiimoilta.
Pitkäperjantaina on tarkoitus käydä vanhempiemme haudalla samalla kun käyn kotikirkossani Pitkäperjantain Jumalanpalveluksessa ja samalla reissulla aion viedä kynttilän Rakkaitteni haudoille.
